Kansanedustaja


Katseet tulevaan

Kuluvan viikon sunnuntaina ratkaistaan, millaisella kokoonpanolla Arkadianmäellä tehdään päätöksiä seuraavat neljä vuotta. Tänä aikana olemme monessa suhteessa vedenjakajalla ja suurten päätösten edessä, joten vaalien merkitystä on todella korostettava. Äänestämättä ei siis kannata jättää

Luottamus politiikkaa kohtaan on menneen vaalikauden jäljiltä alhainen. Seuraavan hallituksen käsiin jää muun muassa sote –uudistus. Vanhuspalvelulakia odotettiin jo edellisellä vaalikaudella, ja on hyvä että laki ylipäätään saatiin nyt hyväksyttyä. Se sisältää tärkeitä tavoitteita, nyt tarvitaan vielä riittävät resurssit toimintojen kehittämiseen.

Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että laki yksistään ei ole riittänyt turvaamaan hyviä palveluja ikäihmisille. Esimerkiksi Ylen Mot –ohjelma esitteli räikeän laiminlyönnin, jossa muistisairas vanhus oli unohdettu neljäksi päiväksi yksin kotiinsa ilman välttämättömiä kotipalvelun käyntejä. Kiireestä ja riittämättömästä resursoinnista seuraa, että hoito ei vastaa asiakkaan tarpeisiin. Näin ei hyvinvointiyhteiskunnassa voi olla.

Kaiken keskellä hallituksen rakennepaketti edellyttää lisäksi jopa 300 miljoonan euron säästöjä laitoshoidosta, mikä edellyttää lisähenkilöstöä ja parannuksia kotiin vietäviin palveluihin. Olen painottanut että laitospaikat on turvattava kaikille niitä tarvitseville. Kulunut vaalikausi jättää näissäkin kysymyksissä parantamisen varaa seuraavalle eduskunnalle. Esimerkiksi kansallisen omaishoidon kehittämistyöryhmän esittämä laki sopimusomaishoidosta on saatava valmisteluun heti seuraavan vaalikauden alussa. Pidän tärkeänä, että muun muassa mahdollisuuksia vapaapäivien pitämiseen lisätään ja omaishoidon tuen maksatus siirretään Kelalle. Tulevaisuudessa omaishoidon ja vanhuspalveluiden resurssit on turvattava tasolle, joka mahdollistaa arvokkaan vanhuuden jokaiselle.

Menneistä virheistä on otettava opiksi. Puolueet ovat vaalien alla esitelleet säästölistojaan, ja seuraavaan hallitusohjelmaan päätyvät ehdotukset tulevat paljolti määrittelemään miltä Suomi näyttää neljän vuoden kuluttua. Todellisuutta vastaava talouden tilannekuva ja sitoutuminen yhdessä sovittuun ohjelmaan on välttämätöntä. Näen tärkeänä että hallituksen tavoitteita todella viedään eteenpäin kauden alusta alkaen.

Tulevalla vaalikaudella velkaantumisaste on käännettävä laskuun. Meidän on mielestäni kuitenkin tehtävä arvovalinta olla leikkaamatta ryhmiltä joiden tilanne on jo nyt kohtuuton. Haluan painottaa että hyvinvointivaltio pitää huolen heikoimmistakin, perusoikeuksien on toteuduttava kaikissa tilanteissa. Vaalien alla paljon puhuttu sisäinen turvallisuus syntyy paitsi poliisien riittävyydestä, myös ihmisten kokemasta turvallisuudesta palveluissa ja siitä, että voimme luottaa yhteiskunnan turvaverkkoihin.

Tekoja tarvitaan, niin yrittäjille helpotusta työllistämiseen, lapsiperheille tukea, kuin oikeudenmukaisuutta eläkeläisten verotukseenkin. Uudistuksiin tarvitaan uudenlaista uskallusta. Osaamista ja rohkeutta tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan!

(julkaistu Suur-Tampere -lehdessä 15.4.)


Leena on yli puoluerajojen arvostettu sosiaali- ja terveyspuolen osaaja, joka työskentelee turvallisen lapsuuden ja ikäihmisten arvostuksen puolesta täydellä sydämellä.

Sari Essayah, kansanedustaja 2003-2007, MEP 2009-2014

 


Olen tuntenut Leenan hyvin jo 40 vuotta. Olemme opiskelukavereita sairaanhoidon opettajakoulutuksesta. Leenasta on tullut minulle rakas ystävä hänen valoisan persoonansa, luotettavuutensa ja avarakatseisuutensa vuoksi. Leena on tinkimätön asioissa, jotka hän ottaa hoitaakseen. Hänellä on monipuolinen asiantuntijuus sosiaali- ja terveudenhuollon alueella. Opetustyössään, yliopiston terveydenhuollon opettajakoulutuksessa, Leena osoitti  niin teoreettisen, kuin myös käytännöllisen padagogisen taitonsa. Lisäksi, hänen kanssaan on aina ollut antoisaa tehdä yhteistyötä. Leena on luova innoittaja ystäville, joka luottaa Taivaallisen Isän armoon.

Annukka Häkämies
KT, SHO, ( mielenterveyden ja kriisityön lehtori)


Ihminen palveluiden keskiöön

Sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus lykkääntyy, koska perustuslaillisia ongelmia hallinnon ja rahoitusjärjestelmän osalta ei pystytty ratkaisemaan. Viimeisinkin esitys olisi liiaksi rajannut kuntalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa päätöksentekoon ja nostanut kuntaveroprosentteja. Perustuslakivaliokunnan korosti hylkäysesityksen antaessaan nimenomaan yksittäisten kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia ja perusoikeuksia. Kansalaisten demokraattisten vaikutusmahdollisuuksien ja sosiaalisten perusoikeuksien on molempien toteuduttava uudistuksessa.

Mielestäni ihminen unohtui järjestelmiä suunnitellessa. Uudistuksessa kunnallisen tai yksityisen tuotannon sijaan voittajan on oltava palvelua tarvitseva ihminen. En usko, että palvelun käyttäjä arvottaa tuotantomallin korkeammalle kuin sen, että palvelut ovat lähellä ja saatavilla. Kansalaiset ovatkin oikeutetusti osoittaneet pelkonsa ja epäilyksensä rakenneuudistusta kohtaan palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta koskien. Itselleni lähipalvelujen säilyminen on aivan ykkösasia.

Nykyisen lakiesityksen valmisteluun vaikutti paitsi lähtökohta, niin myös kiireinen aikataulu. Vertailtavia tietoja ja vaikutusarvioita ei ollut riittävästi käytettävissä eri malleista.  Uudistuksen jatkovalmistelussa on oltava pohjana eri vaihtoehtojen monipuolinen vertailu ja niiden vaikutuslaskelmat. Vain siten saadaan myös kustannuksia hillittyä samalla kun palvelujen laatua kehitetään ja mahdollistetaan alueellisesti tasa-arvoinen palvelujen saatavuus.

Väestömme ikärakenne muuttuu, sosiaali- ja terveyspalveluiden hinnat kasvavat, erikoissairaanhoidon kustannukset ovat systemaattisesti nousseet ja kunnat sekä valtio velkaantuvat. Kysymyksiä on useita: Minkälaisen järjestelmän puitteissa toteutuvat parhaiten ennaltaehkäisevät vanhusten, nuorten ja lastensuojelun palvelut? Mitä uutta uudistus tuo ennen kaikkea sisällöllisesti palveluihin? Miten hoitoketjuista saadaan yhdenmukaiset ja toimivat niin, että potilasta ei pompotella?

Näiden kysymysten lisäksi tulee keskittyä myös siihen, miten monipuolistamme palvelutuotantoa. Esimerkiksi erilaisia kuntouttavia toimenpiteitä tarvitaan kipeästi niin ikäihmisille kuin vammaisille ja vammautuneille. Kuntalaisten eli asiakkaiden kannalta tärkeintä on palvelun hinta-laatusuhde. Tästä syystä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden tulee olla samalla viivalla. Kolmannen sektorin toimijoista löytyy useita hyviä esimerkkejä vaikkapa päihteiden vastaisesta työstä, jossa yhteistyötä tehden on kehitetty uusia matalan kynnyksen palveluja. Näitä innovatiivisia hankkeita tarvitsemme vastataksemme ihmisten muuttuviin palveluntarpeisiin. Meillä on myös monia hyviä kokemuksia esimerkiksi paikallisista pienyrittäjistä ja heidän tuottamistaan erilaisista palveluista.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisessa on otettava rohkeammin mallia hyvin toimivista konsepteista. Esimerkiksi Imatralla tai Raisiossa on sekä inhimillisesti että taloudellisesti hyviä kokemuksia painopisteen siirtymisestä ennaltaehkäiseviin palveluihin. Muutoksista on kertynyt jo muutamien vuosien jälkeen kustannussäästöä kalliiden korjaavien palveluiden kulujen pienetessä. Samalla kun etsitään uusia konsepteja, on pidettävä huolta siitä, että jo nyt hyvin toimivia toimintatapoja ei menetetä. Virhearviointeja on sote -uudistuksessa tehty ja niistä pitää oppia. Nyt ei kuitenkaan pidä lamaantua, koska uudistus on joka tapauksessa välttämätön.


Sisäisestä turvallisuudesta

Osallistuin tänään aamupäivällä palopäällystöpäivien paneeliin. Mielenkiintoisessa keskustelussa nousi monella tavalla esiin, miten tärkeää turvallisuus meille jokaiselle on.  Turvallisuus on laaja kokonaisuus ensihoidosta puolustuspolitiikkaan saakka, ja siinä yhteistyön merkitys on erittäin tärkeä. Hallinnon kehittämisen osalta nostin esiin saman näkökulman jota olen sote -uudistuksessa painottanut. Ihmisen, yksittäisen kansalaisen turvallisuudentunne on se, josta käsin rakenteita on mietittävä. Esimerkiksi harvaan asutulla seudulla tämä tarkoittaa sitä, että apua vaille jäämistä ei tarvitse pelätä.


”Kokemus. Rakastava sydän. Arvot. Lähimmäinen. Rohkea. Nämä sanat sopivat kuvaamaan ystävääni Leena Rauhalaa.
Eduskunnassa tarvitaan päättäjiä, jotka osaavat asiansa. Valintani on Leena. Hänen uskollisuutensa ja tarmokkuutensa ovat vakuuttaneet minut. Taistelemme samassa rintamassa lasten, nuorten ja perheiden puolesta.”

Riku Rinne
Evankelista

 

”Nyt on kysymys ihmisestä, heistä, joita ei kukaan kuule; syrjäytyneet, syrjityt, lapset, vanhukset, mielenterveyskuntoutujatja työttömät. Vielä nytkin Leena Rauhala ajaa näitä asioita ponnekkaasti ja sydämellä. Eduskunnassa tarvitaan vielä vahvaa näkemystä yhteiskunnasta.”

Ulla Arvola ja Leena Salmijärvi
Eläkkeellä mielenterveyskuntoutustyöstä

 

Leenan lämmin, syvällinen ja asioihin tarttuva ote teki minuun lähtemättömän vaikutuksen jo nuoruudessani. Olimme molemmat Palvelevan puhelimen päivystäjiä sillä erotuksella,että Leena koulutti meitä uusia päivystäjiä liittyessäni toimintaan mukaan.

Olen seurannut Leenan elämää paikallisesta vaikuttajanaisesta valtakuntamme päättäjiin saakka. Koko ajalle on ollut yhteistä vakuuttuneisuuteni siitä, että vallan kahvoissa on luja ja elämän rankan korkeakoulun läpikäynyt nainen. Arvostan suunnattomasti hänen sinnikästä paneutumistaan esiinnousseisiin epäkohtiin, koska Leenalle ei ole ollut mikään asia liian mitätön tai pieni viedä eteenpäin.

Tämä maa tarvitsee tänään naista, jolla on vankka kokemus valtakunnan asioiden hoidosta. Tarvitsemme naisen, jolle ihmisen kokoiset kriisit ovat riittävän isoja kohdattaviksi ja jonka arvomaailma nojaa kristilliseen graniittikallioon. Haluan palkata Leenan töihin viemään keskeneräiset, suomalaisten tulevaisuuden turvaavat päätökset loppuun eduskunnassa. Siihen tarvitaan tekijä ja asiantuntija.  Tällä hetkellä Suomessa ei ole enää aikaa harjoitella, vaan nyt on käärittävä hihat ja pelattava tämä maa maaliin.

Outi Niemi

Diakoni ja työnohjaaja

 


Raittiustyöstä ehkäiseväksi päihdetyöksi

(Julkaistu KD-verkkolehdessä)

Suomessa alkoholi ja huumeet löytyvät monien inhimillisten kohtaloiden takaa. Yhteiskunnallisessa keskustelussa päihteiden taloudellisetkin kustannukset usein nousevat aiheellisesti esiin. Nämä on arvioitu vuosittain noin 1,6 miljardin euron suuruisiksi, josta suurin osa koostuu alkoholin ongelmakäytöstä. Myös huumeiden osuus on kasvanut merkittävästi, esimerkiksi opioidien ongelmakäytön yleisyys oli vuonna 2012 tuplaantunut vain viidessä vuodessa. Huolestuttavasti päihteiden käyttö on lisääntynyt eniten nuorten ja naisten keskuudessa.

THL:n tilastot kertovat, että ehkäisevään päihdetyöhön käytetään vain 1% edellä mainituista kustannuksista. Painotus on siis voimakkaasti haittojen korjaamisessa, mistä kertoo sekin että ennaltaehkäisevää työtä tekee tällä hetkellä vain kaksi kolmasosaa kunnista. Työtä on ohjannut vuonna 1982 voimaan tullut raittiustyölaki, jonka vaikutus on monessa kunnassa jäänyt vähäiseksi.

Meneillään olevassa lakiuudistuksessa raittiustyölaki muuttuu laiksi ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä. Muutoksessa lain kieliasua tarkistetaan, mutta sisällölliset muutokset jäävät vähäisiksi. Työn vaikuttavuutta on lisättävä suunnitelmallisuudella ja ottamalla ennaltaehkäisevä päihdetyö selkeästi osaksi kuntien hyvinvointipalveluja. Kunnille ei kuitenkaan tule entistä vahvempaa velvoitetta esimerkiksi ehkäisevästä päihdetyöstä vastaavaan henkilön nimeämiseen tai erilaisten toimenpiteiden toteuttamiseen.

Meneillään olevassa sote –uudistuksessa korjaavat toimenpiteet tulevat sote –alueiden vastuulle, mutta ehkäisevä päihdetyö jää kuntien vastuulle. Hyvää yhteistyötä tarvitaan, jotta ehkäisevän päihdetyön vaikuttavuutta saadaan lisättyä, päihdehaittakustannuksia vähennettyä ja ennen kaikkea niin päihteiden väärinkäyttäjien kuin heidän läheistensäkin inhimillistä hätää lievitettyä.